perjantai 26. lokakuuta 2012

Elämää stressissä vai transsissa?

Olen niitä kroonisia stressaajia ja tunnollisia ylisuorittajia. Niitä, joilla on aina kiire johonkin ja jotka eivät näe ajoissa rentoutumisen tarvetta elämässä. Eivätkä kuule kropan hälytyssignaaleja, kun olisi hyvä hellittää. Uskon, että vuosien stressaaminen, kiirehtiminen, liika urheilu ja vääränlainen tai liian vähäinen ravinto johti osaltaan kilpirauhasen vajaatoiminnan. Stressi ei siis kannata. No, sen tiesinkin jo, mutta joskus opittuja tapoja on vaikea muuttaa ajoissa, siitä huolimatta, että tiedostaa ongelman. 

Vaihteleva uupumuksen tunne, ärtyisyys, turvotus, kylmyys, väsymys, herkkyys, vähäinen stressinsietokyky, heikotus, huimaus, jännittyneisyys, heittelevä mieliala, keskittymisen ja aloittamisen vaikeus, lihaskireys ja krampit, nivelkivut jne. mainitakseni muutamia oireita. Niitä ei kuulukaan terveen ihmisen elämään. Itse olin jo aika tottunut näihin oireisiin. Hassu juttu, mutta harkitsin jopa alanvaihtoa joogaohjaajaksi, koska olin menettämässä toivoni kyetä normaaliin työelämään ikinä. No en tietenkään sairaana jaksanut käydä joogaohjaajakoulutusta töiden ohessa loppuun. Kilppariongelmia selviteltiin jo vuosi sitten ensi kertaa, muttei tulokset vielä viitanneet siihen suuntaan. Keväällä sattumankaupalla juostuani jo useammilla eri alojen lääkäreiden vastaanotoilla, minut ohjattiin Mehiläiseen Olli Sovijärven vastaanotolle. Olli hoitaa ihmistä vähän tavallisesta poikkeavaan tyyliin, kokonaisuutena. Hän ottaa vastaan ainakin Helsingissä Ympyrätalon Mehiläisessä. Hämmästyksekseni minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja sain vinkkejä, millä voisin oireitani helpottaa. Kaikkea olenkin alkuvastustelun jälkeen kokeillut ruokavaliosta akupunktioon ja hypnoosiin ja onhan niistä onneksi ollut apuakin. Lääkityksen säätäminen on vieläkin kesken, koska olen hieman hankalampi tapaus ja pelkkä tyroksiini ei minua auta. Nyt kokeilen liothyroniinia ja välillä elämä tuntuu jo ihanan helpolta. Ajoittain jokin ylimääräinen ponnistus saattaa vielä suistaa kroppani hyvinvoinnista pahoinvointiin. Tervehtymisen suunta on kuitenkin oikea ja nautin siitä sydämestäni! Ei enää stressiä vaan pikemminkin transsia :)!


Olen huomannut, että meneillään on laajemminkin oikein hyvinvoinnin etsintäbuumi niin minulla kuin monella muullakin bloggarilla. Miten hauskaa, että ihmiset innostuvat kehittymään, etsimään aitoa itseään ja toteuttamaan unelmiaan ja vielä rohkaistuvat kertomaan siitä blogeissaan! Ensilumen myötä toivottelen blogini lukijoille nautinnollista talven alkua ja otetaanhan vaan rennosti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti